Atrahasis eepos

Kerron vapain sanoin ja käännän osittain tähän Atrahasis eepoksen. Teksti tunnetaan eri versioista, tämä on Babylonian kuningas Ammi-saduqa ajalta 1647-1626 eKr. Raamatun historiassa tuo aika olisi Jaakobin ja poikiensa maailmaa ennen pakoa Egyptiin (teu näitä harrastaa...).

Suuri lainsäätäjä kuningas Hammurabi kuoli noin 1750 eKr, joten teksti ei kovin kaukana ole hänestä ja Egyptissä on Keski-valtakunta vauhdissa ja aasialaiset hyksos kuninkaat.

Atrahasis eepoksen juuret ovat Sumerissa, josta opiskelimme kuningaslistaa "ennen vedenpaisumusta".


lähteenä käytän seuraavassa B.R. Fosterin englanninkielistä käännöstä ja sivua

http://www.livius.org/as-at/atrahasis/atrahasis.html

voit sieltä halutessasi tarkistaa, lukea koko tekstin ja korjata virheitäni, jos ja kun sellaisia huomaat!

Ihmisen olemassaolon tarkoitus

Atrahasis eepos antaa selityksen sille, miksi ihminen on olemassa: maanviljely on rankkaa! Mesopotamian ilmastossa ei juuri sada vettä taivaalta, joten viljely perustui kasteluun.

Pikkujumalat (Iggi) tekevät pelloilla suorastaan pakkotyötä seitsemän suuren Anunna jumalan alaisina. Erityisen raskaaksi he kokivat jatkuvat kastelukanavien kaivamisen. Ei niitä vain hartiavoimin kaivettu virran luona olevista pumpuista ja altaista pelloille, vaan kanavista piti jatkuvasti myös ruopata niihin tulevaa märkää mutaa, että elämän vesi virtaisi Eufratista ja Tigristä.

Vielä rankempaa oli kaivaa syviä kaivoja pohjaveden saavuttamiseksi ja Iggi-jumalat napisivat jatkuvasti peltojen vaatiman vesihuollon tuottamaa raskasta työmäärää.

Mutta vaikka he kuinka kiukuttelivat ja huusivat työnjohtajalle ja pyysivät että Enlil auttaisi jatkuvasta työn orjuudesta, mitään helpotusta ei tullut, ei neljäänkymmeneen vuoteen.

Lopulta pikkujumalat saivat tarpeekseen ja nousivat suorastaan kapinaan suurjumala Enliliä vastaan (en = Herra lil = myrsky) ja piirittivät tämän talon.

Jumalten sanansaattaja Nusku rientää taivaan jumala Anun luo kertomaan vaarallisesta tilanteesta.

(huomaamme, että Atrahasis eepoksen jumalat ovat kaikki sumerilaisia, eivät babylonialaisia. tämä kertoo kertomuksen vanhasta iästä jo Hammurabin aikaan. Käännöksessä olevat puuttuvat sanat ovat särkyneen savitaulun murtumia)

Taivaassa, jumalten maailmassa, on noussut kapina, sota!

Pikkujumalat sanovat

"Kaikki me jumalat olemme julistaneet sodan
olemme ... jatkuvaan kaivamiseen
yletön työmäärä tappaa meidät
meille annettu pakkotyö on liian raskasta, kärsimyksemme liikaa!
Nyt jokainen meistä jumalista on vaatimassa Enliliä vastuuseen!"

Tilanne on vakava ja suurjumalten neuvosto pohtii ratkaisua demokraattisesti keskustellen vaihtoehdoista. (Varhainen Sumer oli vahvasti demokraattinen, senaatti päätti asioista, toisin kuin yksinvaltiaan kuninkaan johtama Assyria ja Babylonia myöhemmin).

Ea ehdottaa, että luoda ihminen tekemään raskasta peltotyötä pikkujumalten sijasta. Kokouksessa on mukana Kätilö, Belet-ili, tehköön hän ihmisen! Kantakoon ihminen maatöiden vaatimien kanaalien ja kaivojen hoitamisen raskaan taakan ja päivän helteen.

Mutta Ea saa vastaukseksi, että tehtävä kuuluu myös vesien jumalalle, puhdistajalle, luoja Enkilille. Tehköön Enki saven, niin Belet-ili tekee siitä ihmisen.

Ihmisen tekemiseen tarvittavan saven resepti on ankara kun Enki sanoo
"Antakaa minun valmistaa puhdistus, kylpy, kuukauden ensimmäisenä, seitsemäntenä ja viidentenätoista päivänä.
Yksi jumalista surmattakoon ja muut jumalat puhdistautukoot veteen upottaen.
Sekottakoon Nintu savea jumalan vereen ja lihaan.
Sekoitettakoon tuo jumala ja ihminen kauttaaltaan saveen.
Kuulkaamme rumpujen pärinää sen ajan.

Jumalan lihasta jääköön sielu, tuntekoon elävä sen merkin,
ettei jumalaa unohdettaisi, jääköön hänen sielunsa."

Tähän hurjaan reseptiin jumalten neuvosto vastaa yksiäänisesti "Jaa"

Näin sitten kuukauden ensimmäisenä, seitsemäntenä ja viidentenätoista päivänä asiaan valmistauduttiin.

Surmattavaksi valittiin Aw-ilu, joka on inspiraation (innoituksen) jumala.

Rummut pärisivät koko tapahtuman ajan, kun jumalan veri ja liha sekotettiin saveen.

Sitten tulivat suuret Anunna jumalat ja pienet Iggi jumalat, ja ne kaikki sylkivät saven seokseen.

Näin luodaan ihminen ja Kätilö kertoo hyvän uutisen. Kaikki rientävät häntä kiittämään ja pikkujumalten kapina on ohi - ihminen ottaa heidän paikkansa raskaisiin peltotöihin.

Kätilölle huojentuneet jumalat sanovat "ennen kutsuimme sinua Mamiksi. Nyt kutsumme sinua nimellä Belet-kala-ili" (nimi tarkoittaa kaikkien jumalten rakastajatar)

Ystävämme JH on kirjoittamassa maailman alkutapahtumista, ja lukee samaa tekstiä, jota tässä tarkastelemme.

Heprealaisena yhden Jumalan palvelijana hän muokkaa rajusti tuota kuvaa ihmisen luomisesta, mutta tärkeitä jälkiä jää toisella tavalla ilmaistuna. Yksinkertaistaen ja puhdistaen, mutta mytologian salaperäisellä kielellä.

JH kertoo nuo tapahtumat näin

- "Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta" (1 Ms 2:7)

Savesta astian teit! Poissa ovat (tästä kohtaa) jumalten kapina, jumalten poikien murinat.

- "puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen"

ei ole tässä uhrattu jumalaa, että savesta tehdyllä ihmisellä olisi inspiraation sielu. eivät sylje saveen tekijät.

kauniisti Herra Jumala puhaltaa savesta tehdyn ihmisen sieraimiin, ja näin hänestä tulee nefesh.

Sumerilainen käsitys ihmisen alkuperästä on hyvin synkkä heti kättelyssä.

JH antaa synkkää vaihetta edeltämään iloisen vaiheen, tosi mukavat olosuhteet savesta tehdylle Adamille, ihmiselle.

"Ja Herra Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli."

siellä vaan kirmaamaan kedoilla ja juomaan raikasta vettä ja syömään ihania hedelmiä!

Mutta olonsa kävi yksinäiseksi, eivätkä lemmikkieläimet sitä oloa hälventäneet.

Totesi hyvä Jumala ettei ihmisen ole hyvä olla yksin.

Teki hänelle kylkiluusta vertaisen, kumppanin, Miehettären.

Atrahasis eepoksessa ei tätä alkuparatiisia ole. Raskas on maanviljelijän osa heti.

Ninhursag ja Enki myytissä ihana alkukoti omistettiin jumalille, joiden oli siellä hyvä olla.

Ihmisen tarkoitus on kuitenkin sama kuin Atrahasis eepoksessa, puutarhuriksi ihanaan paikkaan:

"Herra Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä." (1 Ms 2:15)

JH kuvaa monia tärkeitä tapahtumia, joiden lopputulos on kuitenkin sama ikävä kuin Atrahasis eepoksessa.

17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua, sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.
18. Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.
19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.
1 Ms 3:17-18

Samankaltaiseksi hikiseksi ja hankalaksi ihmisen homma käy.

Huomaamme kuitenkin, että Herra Jumala ei tässä ole huolissaan omasta itsestään. Ihmistä ei luoda tekemään työtä, että Hän voisi itse siitä levätä. Jumala ei tarvitse Adamia kuten Sumerin jumalat tarvitsivat pakkotyön tekijää pelloille.