Me-Turan ja Gilgamesh

Tutkimme Raamattua.

Pyydämme työllemme yhdessä Herran läsnäolon antamaa siunausta Sakari Topeliuksen sanoittaman virren 484 sanoin

Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.

Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
Amen

Gilgamesh eepoksen sankari kulkee myyttisten tapahtumien keskellä. Savitaulu XI kertoo Vedenpaisumuksesta hyvin samaan tapaan kuin ystävämme JH (Jahvisti) Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Meidän on Vedenpaisumus kertomuksen takia erinomaisen tärkeä tietää, että kyseessä ei ole mikään satu, kuten jotkut luulevat.

Gilgamesh on nykyisen tieteellisen tutkimuksen mukaan historiallinen henkilö.

Minulla ei ole tapana valehdella. Jos pystyt kumoamaan tämän väitteen, ole hyvä ja anna palaa!

Hän on ilmeisesti ollut Sumerissa suuren Uruk kaupungin kuningas 2600-luvulla ennen Kristuksen syntymää. Kaupungin mahtavat muurit lienevät hänen rakennuttamansa. (Uruk on Erek).

Gilgamesh teksteissä esiintyy myös kaksi Kishin kaupungin kuninkaan nimeä, Enmebaragesi ja Aga. Molemmista on olemassa arkeologista esineistöä, joka todistaa heidät historiallisiksi henkilöiksi.

Me-Turan kaupungin (Tell Haddad) raunioista on kaivauksissa löytynyt savitaulujen kappaleita, joissa kerrotaan sumerin kielellä Gilgameshin kuolemasta.

Niiden mukaan Urukin kaupungin väki ohjasi Eufrat-virran veden kiertokautta, voidakseen haudata Gilgameshin ruumioin joen pohjaan. Vesi palautettiin sitten uomaansa.

(Tälläisella tavalla muuten hurjat hunnit hautasivat Attilan joen pohjaan, kun tämä oli kuollut pian Rooman kaupungin valloituksen jälkeen.)

Vuonna 2003 saksalaiset arkeologit ilmoittivat löytäneensä Gilgameshin haudan. Jorg Fassbinder kertoi, että he ovat löytäneet 100 hehtaarin alueelta Irakin hiekan alta kaupungin jäännökset, Gilgameshin ajan rakennuksia, puutarhoita ja Eufrat virran alla olevan haudan.

Lue näistä hämmästyttävistä löydöistä BBC tiede-uutinen 29. 4. 2003
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/2982891.stm

Saksalaiset havaitsivat niin paljon kanavoita, kanaaleja, että he kutsuivat kaupungia Sumerin Venetsiaksi.

(Muistamme Artahasis eepoksesta, että pikkujumalat työlääntyivät kerrassan kavanoiden ja kaivojen kaivamisen rankkaan pakkotyöhön.)

Me-Turanista löydetyssä kiilakirjoituksessa Gilgameshin kuolemasta mainitaan Vedenpaisumus. Savitaulu on säilynyt huonosti ja tekstissä on paljon aukkoja.

Taulun segmentissä F on kahteen kertaan maininta Vedenpaisumuksesta ja käännän niistä toisen tähän.


Enlilin neuvo annettiin Enkille.
Enki vastasi Anulle ja Enlilille "Niinä päivinä, niinä etäisinä päivinä, niinä öinä, niinä etäisinä öinä, niinä vuosina, niinä etäisinä vuosina, kun (jumalten) Neuvosto oli antanut tulvan nousta ja tuhota ihmiskunnan, minä olin ainoa joka .. säilyin elossa
-- Zi-ud-sura, vaikka oli ihminen, säilyi elossa (?)
Sitten laitoitte minut vannomaan taivaan ja maan kautta että ... yksikään ihminen ei tule enää elämään ikuisesti.
Nyt kun katsomme Gilgamešta, eikö hän olisi voinut paeta äitinsä tähden?"

Me-Turan savitaulu, Segmentti F 23-37
http://etcsl.orinst.ox.ac.uk/cgi-bin/etcsl.cgi?text=t.1.8.1.3#

Atrahasis on akkadinkielisen tekstin Nooa

Gilgamesh eepoksen Nooa on nimeltään Utnapishtim.

Me-Turan savitaulussa vedenpaisumuksesta selviävä ihminen on Ziusudra. Tämä viittaa Sumerin kuningaslistan viimeiseen henkilöön ennen suurta tulvaa.

Näemme näistä muutamista sanoista, että kyseessä on pitkälti sama kertomus kuin Atrahasis eepoksessa ja Gilgamesh eepoksessa, jota tutkimme.

Jumalten neuvosto on päättänyt tuhota ihmiskunnan ja yksi ihminen kuitenkin säilyi (tai perheensä)

Gilgameshin kuoleman yhteydessä ihmetellään, eikö se että hänen äitinsä oli jumalatar olisi voinut pelastaa häntä kuolemalta.

Palaamme tähän aiheeseen myöhemmin lisää

Me-Turan savitaulu, vaikka pahoin turmeltunut aikojen saatossa, antaa merkittävää tietoa tämän maailman vanhimman kirjallisuuden suurteoksen, Gilgamesh eepoksen, sumerilaisesta taustasta.

Savitaulu on linkkinä Ur III dynastian ajalta ja kytkee eepoksen selvästi Sumerin kuningaslistan Vedenpaisumusta edeltävään vanhimpaan osaan ja siten myös vanha-babylonialaisiin akkadin kielisiin paljon paremmin säilyneisiin versioihin.

Tekstiä kopioitiin vuosisadasta toiseen ja Assurin suurkuningas Ashurbanipalin palatsin kirjastosta Niinivestä löydettiin siitä ensimmäiset kappaleet.