Onko PK Aaron?

Mooseksenkirjoissa kulkee vahvana juonteena JH kirjoitusten rinnalla ja niihin nivoutuen Pappiskirja (P) eli lestadiolaisittain PK.

Nimensä mukaan siinä kerrotaan uskonelämän järjestäytymisestä papiston johtamaan jumalanpalvelukseen, jonka keskuksena on taivaallisen mallin mukaan rakenenttu mukanakannettava Ilmestysmaja. Leiriytymisen aikana tässä telttamajassa pidettiin liitonarkkua, akasiapuista laatikkoa, jonka sisällä olivat Mooseksen Siinailla saamat laintaulut ja Aaronin viheriöimään puhjennut sauva sekä astiassa taivaasta aamuisin satanutta mannaa.

PK lisää siis Mooseksen menevään kertomukseen merkittävää aineistoa, mahdollisesti ensimmäisen luomiskertomuksen, monenlaista kultillista, uskonnollista puhtautta koskevaa aineistoa, uskonnollista ja maallistakin lainsäädäntöä ja melkoista numerologiaa, heprealaisten heimojen lukumääriä, väestönlaskentaa ja muuta.

Koko Kolmas Mooseksenkirja on PK kirjoittama, jos tieteelliseen tutkimukseen on luottaminen.

Meidän voi nykyään olla vaikea sisäistää Aaronin tärkeyttä Mooseksen rinnalla, joten koetan aikamme esimerkein asian valtavaa merkitystä hieman valottaa.

Ajankohtaiseksi aiheen tekee esimerkiksi Nurmijärven seurakunnan päätös kieltää esikoislestadilaisilta erityiset omat ehtoollismessut, joita tahdottiin kahdesti vuodessa järjestää.

Mooseksen johdolla kansa sai kokea elämän arjessa suuria Jumalan tekoja.

Faarao sai tuta Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan voimaa ja koko kansansa kärsi johtajan kovapäisyydestä.

Kansa sai kokea Kaislameren ihmeellisen ylityksen (josta Raamatussa on kaksi eri versiota) jollaista ei voi yksinkertaisesti unohtaa.

Autiomaassa Herra antoi raikasta vettä kalliosta juoda ja tuuli puhalsi viiriäisiä, linnunlihaa, rikastuttamaan yksitoikkoista manna-puuroa.

Elettiin ja oltiin, koettiin hengellisiä asioita Siinain vuoren juurella, epäusko ja usko vaihtelivat matkalla kohti Luvattua Maata.

Tämän arjen ja juhlan rinnalle tulee kuitenkin toinen elementti, aivan alusta asti - uskonto ja jumalanpalvelus ja laulaminen ja rukous, Jumalan laissa ilmaistu tahto, siitä poikkeaminen, lain rikkominen, katuminen, ja uhrit.

Mooseksen rinnalle tulee Aaron.

Aaronin pappeus edustaa muodollista, kaavoja noudattavaa, lakeihin ja määräyksiin, kirkkolakiin ja -järjestykseen, pohjautuvaa uskonnollisuutta.

Herätyksen aikana koetaan voimakkaita asioita, henkilökohtaisia Kaislameren ylityksiä, napinaa ja riemua, joka on kovin kaukana kaavamaisuudesta.

Nämä asetetaan vastakkain
- oma vahvasti elämyksellinen uskonelämä, herätysliikkeen hihhulointi, kyyneliin asti koettu synnin taakka, riemu siitä, että synnit on anteeksi
- kirkon jäykkä sunnuntaista toiseen toistuva liturgia kuolleine menoineen ja hengellisesti kuolleine kylmine pappeineen ja kanttoreineen, joista sopivassa tilaisuudessa voi veistellä vitsin tai kaskun

Sama ilmiö on toki lestadiolaisuuden ohella muuallakin, mutta nimenomaan esikoiset heittivät koko hengellisesti kuolleen papiston muotomenoineen ulos ja antoivat johdon hengellisesti elävälle vanhinten neuvostolle ja heidän valitsemilleen saarnaajille.

Vaan Aaron tulee yhä Mooseksen rinnalle!

On mennyt herätyksen elävistä ja vahvoista alkuajoista, Egyptistä lähdöstä ja Siinaille saapumisesta, kohta 150 vuotta.

Ja niin vain on saapunut Aaronin papisto Malakian järjestyksessä, jotka kokonaista Sanaa julistavat, lakia ja evankeliumia, Kiirunan järjestyksessä.

On "papisto" joka puhuu, pukeutuu ja käyttäytyy kuten tässä kristillisydyessä on tapana.

On "temppeli" joka on rakennettu tämän kristillisyyden mallin mukaan ja varojen sallimassa koossa eri paikkakunnille, rukoushuone - ja siellä Aaronin määräämät huonekalut, värit ja tuolirivit, kuten on hengessä näytetty niille, jotka päättävät.

Temppelissä, rukoushuoneessa, vallitsee täysin kaavamainen liturgia, jossa on selvästi määritellyt osat. Vaihtelua tuovat Laestadiuksen postillasta valittu luku, esilaulajan johtaman virren numero, saarnaajan nimi ja päivän teksti. Liturgia on vankka, eikä siitä poiketa oikealle eikä vasemmalle.

Saarnan sisältö noudattaa myös isien perintöä, sanomaa, joka nousee puhtaana Raamatusta ja Lutherista ja joka apostolisella väärentämättömällä totuudellisuudella puhuttelee niitä, jotka paikalle on tuotu ja joilla on Henki.

Aaron on totisesti saapunut Mooseksen rinnalle.

Tämä ei ole pahasta!

Tämä on tosiasia, jota ei tahdota tunnustaa - että helluntaiherätyksestä on tullut helluntai-kirkko, että esikoislestadiolainen herätys on vakiintunut liturgiaan ja muotoihin, joka etsii nyt oman kirkkokunnan statusta, jossa saarnaajista tulee sakramentteja hoitava papisto.

Raamattu sanoo, että näin on. Mooseksen rinnalle tulee Aaron. Ja näin on Jumalan tahto, sillä se on ihmiselle hyväksi. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Vaan henki pistää hankkeliin ja unelmana on apostolisen ajan Hengen voimakas vaikutus, liikutukset, armolahjat, ihmeet ja tunnusteot, kielillä puhuminen ja sairaiden parantaminen.

Hengen vapaus --- Aaronin jäykkä pappeus

En rasita s24 forumia ryhtymällä tarkemmin kuvaamaan PK osuutta Viidessä Mooseksenkirjassa tai hänen erityispiirteitään.

En pyri ratkaisemaan PK kirjoittamisen ajankohtaa, jota yleisesti pidetään pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä sitten lähdeteorian muotoilemisen 1870 luvulla. Vaan olemme nähneet tieteellisten käsitysten tekevän kuperkeikkoja, ja voi olla että myös nuoret miehet ja naiset kantavat kohta tutkimuksillaan vanhan PK ajoituksen pihalle. tämä onkin vanhempi kuin on luultu. Tai sitten ei...

Sen sijaan sanon vain, että Raamatussa riittää kyllä oppimista meille jokaiselle mahdollisuuksiemme mukaan.

Jääköön "onko PK itse Aaron?" kaivertamaan mieltäsi ja innostamaan viihtymään pyhän Raamatun äärellä!